On tuntunut etten pysty tekemään mitään. Odotamme vaan...jotain.
Tänään sitten tuntui että pakko yrittää tehdä jotain että saisi mieltä rauhottumaan.
Pienenä terapiaompeluna syntyi - Neitokorentotyyny. Ompelu on ollut minulle
aiemmin se rentoutusmuoto, mutta nyt oli jotenki vaikeaa tarttua mihinkään...
Keräsin kasan tilkkuja joista korento muotoutui. Keltainen, pilkullinen puuvilla
on mökin vanhaa verhoa. Tyynyn toinen puoli on mustaa puuvillaa.
Kuvasin lainakameralla, huomaa etten osannut kunnolla edes käyttää, kuvat sen laatuisia.
Lämmin kiitos teille ihanat lukijat muistamisesta <3
Päivä kerrallaan, hetki hetkeltä - täällä koitetaan selvitä.
Aivan ihanan suloinen ja herkkä, tietenkin surun huomaa ompeluksesta mutta oikea asenne, päivä kerrallaan, kyllä se ompeluinto taas tulee...
VastaaPoistavoi että, Delfia-rakas. Hienoa että yrität jollain tapaa purkaa suruasi. Täällä ollaan surussa mukana, koko ajan.
VastaaPoistaHerkkä ja kaunis tekele. Jaksamista päiviin <3
VastaaPoista